4/8

Whaaat, puoliväli? Puoliväli! Voi mahoton, noppeesti on aika hurahtanut.
Kuten huomasitte, niin viime viikolta ei tullut postausta - ei ollut oikeesti mittään kerrottavaa. Rehellisesti sanottuna kyseessä oli hajoiluviikko. Seison tyhjänpanttina koko viikon ja voin sanoa, että suoratoistona kuuluneet jobit siivoa, fiksaa ja viikkaa rupesivat vähän puuduttamaan. En tietääkseni tänne asti tullut pelkästään siivoomaan ja katsomaan kun muut hääräilee. Totta kai joka työmaalla on niitä tylsiä päiviä... Olen yrittänyt ne hetket hyödyntää dutchin saloihin ja kollegoiden naurattamiseen. Nämä on näitä. Se viikko meni ja nyt keskitytään puolivälikuulumisiin.

Viikko 4 ei olisi voinut alkaa täydellisemmin; ruukiset tuliaiset koti-Suomesta! Jos jottain ollunna ikävä, niin ruisleippää. Nyt on pakastin täynnä herkkua ja mahakin tykkää (pullahöttöleipä rupes tulloo jo korvista pihalle). Tämä viikko meni huomattavasti tehokkaammissa merkeissä ja kevveemmin mielin. Työt rupes menemään normiuomiinsa ja oli iltahäppeninkejä mitä odottaa töiden jälkeen. Oli oikein mukavata saada Salpauksen maikkoja "meiän kulumille" ja piästiin vaihtamaan kuulumisia hyvän ruuan merkeissä. Antoisa ja nauruntäyteinen viikko. :)

Jotta ei kuitenkaan totuus uhohtuisi ja mene ihan lommailuksi, niin opparin viäntäminen alkaa ruisleivän voimalla näin sateisena sunnuntaipäivänä. Hmmm, mitteepä sitä runnoilis?

-Lotta

2/8

Kaiketi se on uskominen, että kevät on virallisesti saapunut Hollantiin. Porukan askel on kevyt, varvasläpyttimet läpsyy, paljasta pintaa on enemmän ja jäätelökojut on avattu. Minäkin ihan villiinnyin ja vaihdoin villakangastakin nahkarotsiin. Kyllä ny kelepaa!

Toinen viikko töissä meni vähän jo rutiinilla. Voin sanoa, että se pelkkä pantteripöksyjen, blingbling-rintsikoiden ja tiukkojen biksujen fiksaaminen rupee hieman puuduttamaan ("oikeita hommia" odotellessa). Kuitenkin eniten turhauttaa, että toistan aina samaa replaa "Sorry, I don't speak Dutch" ja naamallani on sen jälkeen hölömö kermithymy... Onneksi asiakkaat ovat ymmärtäväisiä. Etenkin on ollut ilo huomata miten ihanan ymmärtäväisiä iäkkäämmät immeiset ovat olleet ja heiltäkin taittuu uppeesti enklanti. Ei suomimammoilla- ja papoilla vaan, tai pidemmin suomalaiset eivät saa sitä suutaan auki, uskalla puhua. Mietimme liikaa. Uskokaa poes, aina tulee ymmärretyksi! Hyvin oon minäkin englannin-hollannin ja käsillä selittämisen sekoituksella onnistinut myymään naimisiin menevälle daamille slimbodyn ja Suomeen työmatkalle tulevalle keski-ikäiselle naiselle mukavat puuvillapöksyt. En ole enää pelkkä sloggikauppias, joten kehitystä on tapahtunut.

Alles goed! Tiällä siis kaikki hyvin. Olen oppinut kymmeniä uusia sanoja dutchia (viime viikolla vaatekappaleet, tulevalla viikolla ruumiinosat), hikoillut ja mikä tärkeintä olen opittunut ottamaan vähän iisimmin. Peilistä katsoo onnellinen nainen! Tulppaanimaan taikaa?

-Lotta

Ps. TB:n säbätytsyt hikoilivat viikonloppuna pronssia. Kippis! #ylpeämanageri

Kohteessa

Voi tokkiinsa paljon on kerrottavaa, sillä viikkohan tiällä on jo vierähtänyt. Vesisateet ja myrskytuulet ovat vihdoin vaihtuneet auringon paisteeseen.

Viime viikon lauantaina sinivalkoisetsiivet toivat turvallisesti Hollannin mualle (perämies Holopainen hoiti homman tyylillä). Ensimmäiset päivät menivät ällistellessä ja kummastellessa Zwollen kulmia, tutustuessa Deltion Collegeen ja opetellessa tulppaanimaan pyöräilykulttuuriin. Totta kai myös uudet lenkkipolut on tsekattu. Voi mahoton, kun nautin siitä että ympäristö on uusi ja tuntematon, niin johan kummasti askel on keveämpi. Olisiko tässä iskun paikka,  2 kuukaudessa kesäkuntoon?

Tiedetään, tiedetään, lopetan jaarittelun. Tiedän mistä haluatte kuulla...paljon ennakkoo naurattanut, epäilyttänyt ja puhuttanut majoitus mobile homessa. Kyseessähän olikin jenkkisiirtolaistyylinen mökki, "Atlas Mirage Super Deluxe". Jes, mökkilaiffii! Nooo joo, kyllä minä ehkä vähän tästä lukaalista kuitenkin avaudun. Vähän vaan. Voin sanoa, että tätä huushollia ei saa ikinä saunalämpöihin, hyvä jos plussan puolelle. Pitkät kalsarit, flanellipaita ja villasukat ovat pelastus tässä pakastimessa. Ruuan sentään saa lämpimäksi. Hyvä ruoka, parempi mieli vai mitenkä se oli. Huumorin voimalla.

Tottakai tärkein osa tätä seikkailua on työskentely V&D:llä. Työt aloitettiin keskiviikkona (tiivistys töistä: neljän päivän työviikko, 8 tunnin päiviä, la-ma vapaata) ja jokainen suuntasi omaan valtakuntaansa. Luulin olevani ladies clothing expertti, mutta toisin kävi...lingerie expertti. Voi juma, meikäläinen pitsihörsylöitten ja sloggien keskellä. Pienen alkujärkytyksen jälkeen (kyseisen alan sanasto täysin hukassa) ei muuta kun hommiin. Levveellä hymyllä ja työtä pelkämättömällä asenteella piäsee jo pitkälle - minäkin jo näppärästi kolmessa päivässä opin itsenäisesti laittamaan hyllyjä uuteen uskoon ja myymään mummoille sloggeja.
Ensimmäisen työviikon päätteeksi sain Medewerker van de dag-pinssin. Tuli aivan puskista! Olen kaiketi ollut kartalla, kun tuollaisen tunnustuksen sain osastoni kollegoilta ja bossilta. Tästä on hyvä jatkaa!

Hirveesti olisi ajatuksia, höpötyksiä, sitä sun tätä piäkopassa, mutta antaahan arjen tästä lähtee rullaamaan, niin ajatuksenjuoksusta tulee selkeämpää - järkevää viikkoraportointia.

Groetjes! Terveisiä!
-Lotta, "viikon työntekijä"