5/8

Nyt se todella iski päin nuamataulua - TJ 24, bäkkiin Suomeen. Hirveesti olisi kaikkea nähtävää ja koettavaa. Panniikki tässä isköö viel, kun ei oo tuota juhlaleninkiäkään viel löytynnä. Prinssin metsästyksen jätän suosiolla toiseen kertaan. Niin oli kuulemma joku opparikin mikä pittäis rykästä. Voi juma!

Vitsi, vitsi. Ei tääl mittee hättee oo. Viikko 5/8 on mennynnä kinginpäevä hulinoissa, pikkubiksu experttinä (kädet krampissa siitä hengareiden laitosta) ja kukkaterapiassa Keukenhofissa. Hikoiluhommissa tahti senkun kiihtyy ja viimeiset kolme viikkoa antaa tiä emäntä vuan pallaa. Kaikkee ohjelmata on luvassa ja ens vikolla lähen tsekkaa saadaanko yhteinen sävel hollantilaisen kampaajan kanssa.

Tää on seikkailu!

- Lyyti-Lypykkä (kiitos suku, rakkaalla lapsella on monta nimmee)

PS. Illalla vähä futishommii. Joo, ei saa innostuu...ihan stadionmeininkeihin en tuu pääsemään, koska koko loppukausi on loppuunmyyty, mutta munkki kävi ja saatiin liput leffateatterille kisakatsomoon. Live stream ja silleen, parempi kun ei mittään.
Go PEC Zwolle!

Lopuksi kukkaöverit...

4/8

Whaaat, puoliväli? Puoliväli! Voi mahoton, noppeesti on aika hurahtanut.
Kuten huomasitte, niin viime viikolta ei tullut postausta - ei ollut oikeesti mittään kerrottavaa. Rehellisesti sanottuna kyseessä oli hajoiluviikko. Seison tyhjänpanttina koko viikon ja voin sanoa, että suoratoistona kuuluneet jobit siivoa, fiksaa ja viikkaa rupesivat vähän puuduttamaan. En tietääkseni tänne asti tullut pelkästään siivoomaan ja katsomaan kun muut hääräilee. Totta kai joka työmaalla on niitä tylsiä päiviä... Olen yrittänyt ne hetket hyödyntää dutchin saloihin ja kollegoiden naurattamiseen. Nämä on näitä. Se viikko meni ja nyt keskitytään puolivälikuulumisiin.

Viikko 4 ei olisi voinut alkaa täydellisemmin; ruukiset tuliaiset koti-Suomesta! Jos jottain ollunna ikävä, niin ruisleippää. Nyt on pakastin täynnä herkkua ja mahakin tykkää (pullahöttöleipä rupes tulloo jo korvista pihalle). Tämä viikko meni huomattavasti tehokkaammissa merkeissä ja kevveemmin mielin. Työt rupes menemään normiuomiinsa ja oli iltahäppeninkejä mitä odottaa töiden jälkeen. Oli oikein mukavata saada Salpauksen maikkoja "meiän kulumille" ja piästiin vaihtamaan kuulumisia hyvän ruuan merkeissä. Antoisa ja nauruntäyteinen viikko. :)

Jotta ei kuitenkaan totuus uhohtuisi ja mene ihan lommailuksi, niin opparin viäntäminen alkaa ruisleivän voimalla näin sateisena sunnuntaipäivänä. Hmmm, mitteepä sitä runnoilis?

-Lotta

2/8

Kaiketi se on uskominen, että kevät on virallisesti saapunut Hollantiin. Porukan askel on kevyt, varvasläpyttimet läpsyy, paljasta pintaa on enemmän ja jäätelökojut on avattu. Minäkin ihan villiinnyin ja vaihdoin villakangastakin nahkarotsiin. Kyllä ny kelepaa!

Toinen viikko töissä meni vähän jo rutiinilla. Voin sanoa, että se pelkkä pantteripöksyjen, blingbling-rintsikoiden ja tiukkojen biksujen fiksaaminen rupee hieman puuduttamaan ("oikeita hommia" odotellessa). Kuitenkin eniten turhauttaa, että toistan aina samaa replaa "Sorry, I don't speak Dutch" ja naamallani on sen jälkeen hölömö kermithymy... Onneksi asiakkaat ovat ymmärtäväisiä. Etenkin on ollut ilo huomata miten ihanan ymmärtäväisiä iäkkäämmät immeiset ovat olleet ja heiltäkin taittuu uppeesti enklanti. Ei suomimammoilla- ja papoilla vaan, tai pidemmin suomalaiset eivät saa sitä suutaan auki, uskalla puhua. Mietimme liikaa. Uskokaa poes, aina tulee ymmärretyksi! Hyvin oon minäkin englannin-hollannin ja käsillä selittämisen sekoituksella onnistinut myymään naimisiin menevälle daamille slimbodyn ja Suomeen työmatkalle tulevalle keski-ikäiselle naiselle mukavat puuvillapöksyt. En ole enää pelkkä sloggikauppias, joten kehitystä on tapahtunut.

Alles goed! Tiällä siis kaikki hyvin. Olen oppinut kymmeniä uusia sanoja dutchia (viime viikolla vaatekappaleet, tulevalla viikolla ruumiinosat), hikoillut ja mikä tärkeintä olen opittunut ottamaan vähän iisimmin. Peilistä katsoo onnellinen nainen! Tulppaanimaan taikaa?

-Lotta

Ps. TB:n säbätytsyt hikoilivat viikonloppuna pronssia. Kippis! #ylpeämanageri

Kohteessa

Voi tokkiinsa paljon on kerrottavaa, sillä viikkohan tiällä on jo vierähtänyt. Vesisateet ja myrskytuulet ovat vihdoin vaihtuneet auringon paisteeseen.

Viime viikon lauantaina sinivalkoisetsiivet toivat turvallisesti Hollannin mualle (perämies Holopainen hoiti homman tyylillä). Ensimmäiset päivät menivät ällistellessä ja kummastellessa Zwollen kulmia, tutustuessa Deltion Collegeen ja opetellessa tulppaanimaan pyöräilykulttuuriin. Totta kai myös uudet lenkkipolut on tsekattu. Voi mahoton, kun nautin siitä että ympäristö on uusi ja tuntematon, niin johan kummasti askel on keveämpi. Olisiko tässä iskun paikka,  2 kuukaudessa kesäkuntoon?

Tiedetään, tiedetään, lopetan jaarittelun. Tiedän mistä haluatte kuulla...paljon ennakkoo naurattanut, epäilyttänyt ja puhuttanut majoitus mobile homessa. Kyseessähän olikin jenkkisiirtolaistyylinen mökki, "Atlas Mirage Super Deluxe". Jes, mökkilaiffii! Nooo joo, kyllä minä ehkä vähän tästä lukaalista kuitenkin avaudun. Vähän vaan. Voin sanoa, että tätä huushollia ei saa ikinä saunalämpöihin, hyvä jos plussan puolelle. Pitkät kalsarit, flanellipaita ja villasukat ovat pelastus tässä pakastimessa. Ruuan sentään saa lämpimäksi. Hyvä ruoka, parempi mieli vai mitenkä se oli. Huumorin voimalla.

Tottakai tärkein osa tätä seikkailua on työskentely V&D:llä. Työt aloitettiin keskiviikkona (tiivistys töistä: neljän päivän työviikko, 8 tunnin päiviä, la-ma vapaata) ja jokainen suuntasi omaan valtakuntaansa. Luulin olevani ladies clothing expertti, mutta toisin kävi...lingerie expertti. Voi juma, meikäläinen pitsihörsylöitten ja sloggien keskellä. Pienen alkujärkytyksen jälkeen (kyseisen alan sanasto täysin hukassa) ei muuta kun hommiin. Levveellä hymyllä ja työtä pelkämättömällä asenteella piäsee jo pitkälle - minäkin jo näppärästi kolmessa päivässä opin itsenäisesti laittamaan hyllyjä uuteen uskoon ja myymään mummoille sloggeja.
Ensimmäisen työviikon päätteeksi sain Medewerker van de dag-pinssin. Tuli aivan puskista! Olen kaiketi ollut kartalla, kun tuollaisen tunnustuksen sain osastoni kollegoilta ja bossilta. Tästä on hyvä jatkaa!

Hirveesti olisi ajatuksia, höpötyksiä, sitä sun tätä piäkopassa, mutta antaahan arjen tästä lähtee rullaamaan, niin ajatuksenjuoksusta tulee selkeämpää - järkevää viikkoraportointia.

Groetjes! Terveisiä!
-Lotta, "viikon työntekijä"

TJ 5

Joko sitä pittää rueta jännittämään?!
Viime viikonloppuna pidin läksiäiset hikipirkoille ja siinä juhlahumussa älysin ekan kerran, että jummijammi minähän olen oikeesti lähös poes tutuista kuvioista. Voin sanoa, että tää reissu tulee niin tarpeeseen, lomaa koti-Suomen kuvioista. Ansaittu irtiotto!

Moni on kysellyt, että mitä ihmettä minä siellä tuun touhuu. Aluksikin tuleva kotini on uusi villitys jo tuol rapakon takana, majoitun leirintäalueella asuntovaunussa. Onneksi oon intin käynyt, niin on seikkailuhenkeä ja selviytymistaitoja.
Sisseilyn vastapainoksi työskentelen päivät V&D:llä ladies clothing experttinä. Joo, ketkä minut tuntee, niin pidättelee tässä vaiheessa nauruaan. Kyllä, luitte oikein. Osaanhan minä taitavasti yhistää farkut ja raitapaidan. Toivottavasti miellyttää myös Hollannin miljonääriäitien silmää. Pääseen todellakin haastamaan itseni, sillä vaatesanasto on hiukan hukassa ja olen kuutamolla tämän hetken trendeistä. Onneksi on toi google, niin voidaan kaikki olla muodin huipulla! Eihän sitä kyllä koskaan tiedä miten minä siellä villiinnyn ja tulen takaisin vimosenpäälle tällättynä tukka tötteröllä. Hahhah.

Nooo ei viel innostuta, viel painetaan duunia huominen päevä ja sitten voi rueta vihdoin ihan luvan kanssa panikoimaan. Yhen käden sormet riittää laskee... kohta mennää!

- karavaanari

TJ 22

Härreguud, mihinkä tämä aika mennöö, ennää 22 päivää lähtöön?! Eipä tässä ole kerenny paljoa ressoomaan ja jännittämään lähtöä, kun viipotan menemään aamusta iltaan...

Tässä viimeisten viikkojen aikana on luvassa asioiden järjestelyä Suomessa. Pittää maksaa laskut poes/siirtää eräpäiviä kesäkuulle, "vuokrata isäntä" pitäämään lukaalia pystyssä, pistää pakettiin kaikki keskeneräiset projektit (budjetti, check) ja valmistella tulevan futiskauden kuviot kuntoon, että mimmit pääsee aloittamaan kauden toukokuussa. Kun alkukautena en pääse ite kirmailee kentälle, niin olen hengessä mukana skypen välityksellä. Go TB!

Ennen kun tämä höpöttäminen lähtee aivan käsistä, niin parempi kitata lisää kahvia koneesen ja suunnata ajatukset jälleen oikeisiin asioihin, töihin. Tauko ohi. Jaksaa, jaksaa!

Mukavaa Salppuri-viikonloppua! Immeisiksi. :)

-Lotta

29 päivää lähtöön !

Check – check, hartaudella väännetty to do –lista lyhenee. Kyllä listojen väsäämistä rakastava juntti vaan jotenkin hahmottaa asiat paremmin, kun näkee ne kirjoitettuna paperille - mitä kaikkea on tehtävä ennen lähtöä.

Mitä on vielä tekemättä? Yksi isoin keskeneräinen the juttu on budjetin laatiminen. Rahaa palaa (pitää palaa) muailmalla, mutta täytyy muistaa, että koti-Suomessakin pitää maksaa normikustannukset reissun ajan ja arki jatkuu tulppaanihuuman jälkeen.

Olen onnekas, että olen voinut painaa koulun sekä työharkan ohella silmäpussit roikkuen töitä. Vaikka eri sponssit ovat iso plussa (KIITOS!), niin ainutlaatuinen reissu vaatii aina myös omaa pääomaa. Itsehän en aikonut tulppaanien keskellä kynsiä syödä ja ylähuulta purra. Nämä on näitä. Raha-asioita pitää miettiä pitkältä aikaväliltä…Ei voi tulla ihan persaukisena takaisin kotikulmille!  

Ei muuta kun lotto vetämään. Viikonloppuja!

-Lotta

PS. Joukkuekaverit olivat ilmiantaneet minut Suomen kovin hikoilija -kilpailuun. Käykäähän äänestämässä, niin saadaan energiselle mimmijengille, FC TB:lle sponssirahaa urkkavälineisiin. 

http://www.tripledry.fi/blogi/suomen-kovin-hikoilija-fc-tb-lotta/

Hallo!

Suuntaan kompassini kohti Hollannin muata ja lähden suorittamaan työharjoittelun Zwolleen 28.3.-27.5.2015.

Näin alkuun päivitän blogia hitaammalla tahdilla. Kun lähtö lähestyy ja jännitys kasvaa, niin postaustahti kiihtyy. Hollannin päästä kuulette kuulumiset vähintään kerran viikossa.

Tervetuloa seuraamaan blogiani! :)

Terkuin,
Lotta

ps. Matkavinkki talveksi: Salzburg