5/8

Nyt se todella iski päin nuamataulua - TJ 24, bäkkiin Suomeen. Hirveesti olisi kaikkea nähtävää ja koettavaa. Panniikki tässä isköö viel, kun ei oo tuota juhlaleninkiäkään viel löytynnä. Prinssin metsästyksen jätän suosiolla toiseen kertaan. Niin oli kuulemma joku opparikin mikä pittäis rykästä. Voi juma!

Vitsi, vitsi. Ei tääl mittee hättee oo. Viikko 5/8 on mennynnä kinginpäevä hulinoissa, pikkubiksu experttinä (kädet krampissa siitä hengareiden laitosta) ja kukkaterapiassa Keukenhofissa. Hikoiluhommissa tahti senkun kiihtyy ja viimeiset kolme viikkoa antaa tiä emäntä vuan pallaa. Kaikkee ohjelmata on luvassa ja ens vikolla lähen tsekkaa saadaanko yhteinen sävel hollantilaisen kampaajan kanssa.

Tää on seikkailu!

- Lyyti-Lypykkä (kiitos suku, rakkaalla lapsella on monta nimmee)

PS. Illalla vähä futishommii. Joo, ei saa innostuu...ihan stadionmeininkeihin en tuu pääsemään, koska koko loppukausi on loppuunmyyty, mutta munkki kävi ja saatiin liput leffateatterille kisakatsomoon. Live stream ja silleen, parempi kun ei mittään.
Go PEC Zwolle!

Lopuksi kukkaöverit...

4/8

Whaaat, puoliväli? Puoliväli! Voi mahoton, noppeesti on aika hurahtanut.
Kuten huomasitte, niin viime viikolta ei tullut postausta - ei ollut oikeesti mittään kerrottavaa. Rehellisesti sanottuna kyseessä oli hajoiluviikko. Seison tyhjänpanttina koko viikon ja voin sanoa, että suoratoistona kuuluneet jobit siivoa, fiksaa ja viikkaa rupesivat vähän puuduttamaan. En tietääkseni tänne asti tullut pelkästään siivoomaan ja katsomaan kun muut hääräilee. Totta kai joka työmaalla on niitä tylsiä päiviä... Olen yrittänyt ne hetket hyödyntää dutchin saloihin ja kollegoiden naurattamiseen. Nämä on näitä. Se viikko meni ja nyt keskitytään puolivälikuulumisiin.

Viikko 4 ei olisi voinut alkaa täydellisemmin; ruukiset tuliaiset koti-Suomesta! Jos jottain ollunna ikävä, niin ruisleippää. Nyt on pakastin täynnä herkkua ja mahakin tykkää (pullahöttöleipä rupes tulloo jo korvista pihalle). Tämä viikko meni huomattavasti tehokkaammissa merkeissä ja kevveemmin mielin. Työt rupes menemään normiuomiinsa ja oli iltahäppeninkejä mitä odottaa töiden jälkeen. Oli oikein mukavata saada Salpauksen maikkoja "meiän kulumille" ja piästiin vaihtamaan kuulumisia hyvän ruuan merkeissä. Antoisa ja nauruntäyteinen viikko. :)

Jotta ei kuitenkaan totuus uhohtuisi ja mene ihan lommailuksi, niin opparin viäntäminen alkaa ruisleivän voimalla näin sateisena sunnuntaipäivänä. Hmmm, mitteepä sitä runnoilis?

-Lotta

2/8

Kaiketi se on uskominen, että kevät on virallisesti saapunut Hollantiin. Porukan askel on kevyt, varvasläpyttimet läpsyy, paljasta pintaa on enemmän ja jäätelökojut on avattu. Minäkin ihan villiinnyin ja vaihdoin villakangastakin nahkarotsiin. Kyllä ny kelepaa!

Toinen viikko töissä meni vähän jo rutiinilla. Voin sanoa, että se pelkkä pantteripöksyjen, blingbling-rintsikoiden ja tiukkojen biksujen fiksaaminen rupee hieman puuduttamaan ("oikeita hommia" odotellessa). Kuitenkin eniten turhauttaa, että toistan aina samaa replaa "Sorry, I don't speak Dutch" ja naamallani on sen jälkeen hölömö kermithymy... Onneksi asiakkaat ovat ymmärtäväisiä. Etenkin on ollut ilo huomata miten ihanan ymmärtäväisiä iäkkäämmät immeiset ovat olleet ja heiltäkin taittuu uppeesti enklanti. Ei suomimammoilla- ja papoilla vaan, tai pidemmin suomalaiset eivät saa sitä suutaan auki, uskalla puhua. Mietimme liikaa. Uskokaa poes, aina tulee ymmärretyksi! Hyvin oon minäkin englannin-hollannin ja käsillä selittämisen sekoituksella onnistinut myymään naimisiin menevälle daamille slimbodyn ja Suomeen työmatkalle tulevalle keski-ikäiselle naiselle mukavat puuvillapöksyt. En ole enää pelkkä sloggikauppias, joten kehitystä on tapahtunut.

Alles goed! Tiällä siis kaikki hyvin. Olen oppinut kymmeniä uusia sanoja dutchia (viime viikolla vaatekappaleet, tulevalla viikolla ruumiinosat), hikoillut ja mikä tärkeintä olen opittunut ottamaan vähän iisimmin. Peilistä katsoo onnellinen nainen! Tulppaanimaan taikaa?

-Lotta

Ps. TB:n säbätytsyt hikoilivat viikonloppuna pronssia. Kippis! #ylpeämanageri